Lumista keskiviikkoa kaikille! Tämän päivän luukusta löytyy myös tarina, mutta ei ihan mikä tahansa kertomus. Kyseessä on nimittäin niin sanottu aukkotarina, jonka eräs lavatiimiläisistämme kirjoitti jättäen kuitenkin joitain kohtia tyhjiksi. Tyhjiin kohtiin kysyttiin täytettä joulukuun treeneissä muilta lavatiimiläisiltä antamatta mitään kontekstia siitä millaiseen lauseeseen sana on menossa, joten lopputuloksena on (jollain tapaa tarinaan liittyvän) kuvan alta löytyvä hullunkurinen kertomus!
Hauskoja lukuhetkiä ja nähdään taas huomenna seuraavan luukun parissa!
© Pixabay
Normaali keskiviikko joulukuussa
Joulukertomus by Superlatauksen lavatiimi
Oli 14. päivä joulukuuta, kun Yamaton iskä istui tavalliseen tapaansa teräksestä veistetyssä valtaistuimessaan Odaibassa. Yamaton iskä piti toista kättään poskella, koska häntä väsytti. Tämä kauhea väsymys johtui taulun puutteesta. Yamaton iskän elämästä puuttui arkirytmi, koska hänen tekemisensä olivat riippuvaisia hänen ärsytyksen kohteensa PicoDevimonin seikkailuista Odaibassa. Viime aikoina PicoDevimon ei ollut mitenkään erityisesti ärsytellyt, joten hänen kimppuunsa hyökkääminen tuntui sairaan nopeelle ja karvaiselle. Ja juonittelujen keksiminen tuotti vain hyperaktiivisuutta tällä hetkellä, vaikka Taikasauvan™ haltuun saaminen ja Digitamamonin ravintolan valloittaminen olivatkin tärkeitä päämääriä. Pitäisi vain odottaa PicoDevimonin seuraavaa siirtoa. Yamaton iskä vaipui uneen ja alkoi kuorsata.
Yhtäkkiä Yamaton iskä säpsähti uniltaan, kun joku koputti valtaistuinsalin kaunista ovea. Tilaan saapui Gennai limaisesti tonttutöppöset jalassaan marssien. Hän hohti taivaansinisenä, mitä Yamaton iskä ihmeteli, muttei voinut vastustaa kiusausta tökätä toista. Yamaton iskä tökkäsi tukevaa Gennaita, mikä aiheutti säihkyvän valoilmiön. Gennai huusi:
“Ja se oli siinä!” ja Yamaton iskä peitti päänsä käsillään, mutta mitään ei tapahtunut.
Valtaistuinsali muuttui kuitenkin täysin uudeksi ympäristöksi. Yamaton iskä ja Gennai olivat joutuneet metroasemalle, mikä ihmetytti kaksikkoa paljon. Molemmat kääntyivät ympäri ja näkivät oudon tyypin, jota eivät pystyneet tunnistamaan pimennettyjen kasvojen takia.
“Tervetuloa”, outo tyyppi tervehti kaksikkoa kuin suomuisia tuttujaan.
“Kuka sinä olet? Ja missä me olemme?” Yamaton iskä ärähti ja Gennai näytti silmämunaa yhtä äreänä.
“Olen Numemon, ammatiltani siis kapellimestari”, Numemon esittäytyi ja pimennys väistyi hänen kasvoiltaan. Numemon ojensi oman silmämunansa käteltäväksi ja kaksikko tarttui siihen samanaikaisesti.
“Olette tällä hetkellä metroasemalla eli siis minun piparkakkutalossani, eli aivan toisessa universumissa kuin Odaiba”, Numemon selvensi.
“En ymmärrä yhtään”, Gennai sanoi ja kallisti päätään.
“Ei sinun tarvitsekaan”, Numemon naurahti valoisasti ja jatkoi:
“Tärkeämpää on se, mitä seuraavaksi teille kerron. Istukaa alas, olkaa hyvä.”
Yamaton iskä tunsi itsensä epävarmaksi. Hän katsoi hetken ryttyiseltä näyttävää kahden istuttavaa sohvaa, ennen kuin asettui istumaan siihen Gennain kanssa.
“Mielestäni teidän pitäisi oppia olemaan häijympiä vihollisia PicoDevimonille. Siksi olen kehittänyt muutaman päivän ajan treeniohjelmaa, jonka avulla kenestä tahansa voi tulla koko Digimon universumin Valtias”, Numemon selitti. Yamaton iskä ja Gennai katsoivat juuri tapaamaansa muukalaista leuat loksahtaneita.
“Tämä on ainutkertaisin mahdollisuus tulla voittamattomaksi! Minää minääää…!!” Numemon mesosi ja jatkoi:
“Minä sitä paitsi antaisin käyttöön prototyypin Taikasauvasta™ treenin ajaksi…”
“Suostumme!” Yamaton iskä huudahti ja nousi sohvalta.
“Milloin treenit alkaa?” Gennai innostui myös.
“Nyt”, Numemon virnisti ja antoi Yamaton iskälle replikan Taikasauvasta™, jonka hän selitti olevan ohjeistusta varten. Sitten Gennai välähti uudestaan, mutta tällä kertaa vain Yamaton iskä hävisi tilasta.
Yamaton iskä löysi itsensä Digitamamonin ravintolasta. Häntä se ei kuitenkaan haitannut, sillä hän oli oikealta ammatiltaan roskakuski, eli hän tiesi odottaa aina odottamatonta. Yamaton iskä tekisi mitä vain saadakseen PicoDevimonin vihertymään hänen mieltymystensä mukaan.
“Yamaton iskä, kuuluuko?” Numemonin ääni kuului replikasta.
“Täällä ollaan”, Yamaton iskä vastasi heti ja samalla hän huomasi hieman kauempana aidon Taikasauvan™. Yamaton iskä juoksi raivoisasti ja otti Taikasauvan™ käteensä. Siinä se nyt oli.
“Ei, se ei ole…!” Numemon kerkesi parkaista, mutta sitten kuului Mimin huuto. Digitamamonin ravintola alkoi järistä kovaäänisesti ja maa jalkojen alla sortua. Iskä pälyili ympärilleen sokaisevasti. Hän huomasi lähemmäksi suurustelevaa viisisataakahdeksan päistä armeijaa Koushiron äitejä, jotka lauloivat “Dancing Queenia”. Yamaton iskä piti Taikasauvaa™ tiukasti käsissään ja oli valmis taistelemaan. Yhtäkkiä hänen takaraivoonsa iskeytyi hattu, ja…….
Mursun rääkäisy herätti uneksivan Yamaton iskän. Yamaton iskä ei aluksi tiennyt, mitä ihmettä oli tapahtunut ja mitä oli meneillään, kunnes tajusi olevansa valtaistuinsalissaan. Kaikki oli ollut siis vain unta. Yamaton iskä huokaisi valittavasti.
“Se en ollut minä”, hän totesi ja rupesi kuuntelemaan “Lätkäjätkä-Villeä” samalla kun alkoi valmistamaan jouluisia possu-dumplingeja.
Sen pituinen se.
superlataus.com 