Valoisaa Lucian päivää! Tänään luukusta löytyy hellyyttävä jouluinen kuvatarina 💛
JOULUN VALO
Oli joulukuun 13. päivä. Gabumon, Patamon ja Gomamon miettivät yhdessä mitä he antaisivat joululahjaksi Valituille lapsille. He piirsivät ehdotuksiaan isolle paperille.
“Voisimme leipoa jotain!” sanoi Patamon ja piirsi paperille ison mansikkakermakakun.
“Muuten hyvä idea, mutta meistä kukaan ei osaa leipoa”, Gabumon vastasi.
“Entä se kahdeksas lapsi? Entä jos etsisimme hänet?” Gomamon ehdotti.
“JOO!” Patamon ja Gabumon huudahtivat yhteen ääneen.
Digimonit muistivat, että kahdeksannen lapsen tunnus on valo. Yhteistuumin he menivät Koushiron tietokoneelle ja kirjoittivat hakukenttään “valo”.
“Oho, mikäs tuo on?” Gabumon kysyi, kun näytölle ilmestyi ilmoitus.
“Siinä lukee ‘Lucian päivän valokohteet keskustassa’… Eli siis tänään on Lucian päivä?” Gomamon pohti ääneen.
“Kahdeksas lapsi on varmasti siellä missä valotkin ovat!” Patamon keksi, johon Gabumon ja Gomamon nyökkäilivät.
“Mennään etsimään!”, Gomamon lähti johtamaan joukkoa.
Ensimmäisenä digimonit tulivat reen luo, joka loisti kauniisti pimeässä.
He löysivät myös hienon valospiraalin, joka muistutti heitä Digimaailmasta.
Sitten kolmikko hämmästeli valtavaa valopalloa. Sen suojassa oli hyvä levähtää hetki.
Lepotauon jälkeen digimonit jatkoivat etsintäänsä. He katsoivat taivaalle ja näkivät valopalloakin suuremman tähden, joka muistutti valon tunnusta. Kuitenkaan kahdeksatta valittua lasta ei näkynyt missään.
Kolmikko jatkoi etsintöjä tähden luota, tuloksetta.
“Ei hän taida sittenkään olla täällä…”, Gomamon sanoi allapäin.
“Niin, olemme etsineet jo monta tuntia”, Gabumon jatkoi apeana.
“Minulla on nälkä ja varpaita paleltaa”, Patamon surkutteli.
Digimonit istahtivat puiston penkille alakuloisina.
Yhtäkkiä paikalle saapui tuttu hahmo, jonka Patamon tunnisti heti.
“Takeru!” Patamon ilahtui.
“Patamon! Ja Gabumon ja Gomamon. Mitä ihmettä te teette täällä?” Takeru hämmästeli.
“Me etsimme kahdeksatta valittua lasta”, Gabumon kertoi.
“Ajattelimme, että hän olisi jossain lähistöllä, koska täällä on paljon valoja”, Gomamon selitti.
“Koska hänen tunnuksensa on valo!” Patamon hihkaisi.
“Jos olisimme löytäneet hänet, se olisi ollut teille kaikille joululahja…”, Gomamon sanoi vaisuna.
“Mutta emme löytäneet ketään vaikka etsimme kaikkialta ja nyt väsyttää ja on kamala nälkä”, Patamon sanoi melkein itkuisena.
“Höpsöt! Ei teidän olisi tarvinnut lähteä yksin etsimään”, Takeru sanoi ja jatkoi: “Me etsitään koko porukalla yhdessä, niin löydämme hänet varmasti!”
Digimonit nyökkäsivät ymmärtäväisinä ja Takeru halasi kaikkia.
“Mennään kotiin. Äiti on laittanut ruokaa ja siitä riittää varmasti kaikille.”
Myöhemmin kotona vatsat täynnä ruokaa nelikko kömpi nojatuoliin ja yksi toisensa jälkeen hiljaa nukahtivat.
Huomisessa luukussakin tarinoidaan, mutta hieman erilaisissa merkeissä. Malttakaa odottaa sinne asti!
Kuvatarina toteutettiin muutaman lavatiimiläisen yhteistyönä:
Tarina: Laura ja Kati
Kuvat ja editointi: Kati
Takeru: Laura
Kuvausassarit: Kirsi ja Jade
superlataus.com 