Oikein hyvää keskiviikkoa kaikille lukijoille! Näyttelijä- ja lavaninjahakua on jäljellä vielä muutama päivä, joten nyt on hyvä hetki laittaa meille hakemusta tulemaan! Olemme saaneet someissa kysymyksiä niin hakuihin kuin näytelmään liittyen, ja myös monet Nekoconin edustuspöydällä käydyt keskustelut epäröiviltä hakijoilta kirvoittivat ajatuksen lähestyä aihetta vielä näin blogipostauksen muodossa. Mikäli olet kiinnostunut projektin tekemisestä joko lava- tai tuotantotiimissä, mutta mietit vielä hakemuksen laittamista, on tästä alta löytyvä teksti tehty juuri sinulle!
Vielä on tosiaan useampi päivä aikaa hakea lavatiimiin, mutta haluamme kuitenkin painottaa, ettei hakemuksen tekoa kannata jättää viimeiseen iltaan! Huolella täytetty hakemus, johon on panostettu kertoo hakijan innokkuudesta projektin tekemiseen enemmän kuin kiireessä kasaan väännetty. Hakemusta vilkaisseet ovat myös varmasti huomanneet, että hakemuksen liitteenä tulee lähettää itsestään lyhyt esittelyvideo. Kuten videon kuvauksessakin sanotaan, niin videon toteutustapa on täysin vapaamuotoinen. Kyseessä ei siis ole mikään ns. ”työhaastatteluvideo”, jossa olisi pakko puhua kameralle. Videon tekemisessä saa käyttää luovuutta, joten vain mielikuvitus on rajana toteutukselle! Videossa saa myös käyttää aiemmin kuvattua materiaalia mikäli esim. olet joskus tehnyt samantyyppisiä videoita muuhun tarkoitukseen. Videon laadulla tai editoinnilla ei ole väliä, eikä videota muutenkaan arvioida mitenkään. Sen ainoa vaatimus on, että esittelet siinä itseäsi persoonana. Videon tarkoitus on siis vain esitellä hakijaa paremmin eikä se ole mikään tehtävä, josta saisi pisteitä. Videon tekemisestä ei siis tarvitse ottaa mitään paineita! ❤️
Projektiin mukaan hakemiseen ei myöskään tarvitse olla aiempaa teatteri- tai esiintymiskokemusta. Tärkeimpänä pidämme kiinnostusta ja intoa teatterin tekemiseen joko lavalla tai kulisseissa sekä kaikkein tärkeimpänä kykyä puhaltaa yhteen hiileen! Tarjolla on ensikertalaisille hyvä tilaisuus lähteä matalalla kynnyksellä kokeilemaan teatterin tekemistä ja kokeneemmille mahdollisuus lähteä tekemään sitä rennolla meiningillä mahtavassa porukassa!
Näyttelijöitä haetaan niin pää- kuin sivurooleihin, sillä vaikka kyseessä onkin jatko-osa niin kaikki näytelmän hahmot tullaan roolittamaan uudestaan. Tämä on reiluinta kaikkia hakijoita kohtaan, joten hakemuksessasi voit siis toivoa ihan mitä tahansa hahmoa mikäli sinulla on toiveita roolin suhteen. Tällä viikolla päättyvässä lavatiimin haussa etsimme myös ketteriä lavaninjoja hoitamaan näyttämöteknisiä tehtäviä, kuten lavasteiden vaihtoja, tarpeistoproppien käsittelyä ja avustamaan näyttelijöitä vaatevaihdoissa.
Tuotantohaku jatkuu vielä kuun loppuun asti ja kannustamme hakemaan myös sinne mukaan rohkeasti! Haemme tekijöitä muun muassa markkinointiin, lavasteiden tekoon sekä puvustuksen laajaan tiimiin. Tuotantopuolen tehtäviä on mahdollista hoitaa hyvin paljon etänä, joten jos projektissa mukana oleminen kiinnostaa, mutta aktiivinen näytelmäharjoituksiin osallistuminen ei ole mahdollista niin kenties tuotantopuolelta löytyisi jokin sopiva tehtävä? Vaikka tuotantopuolen tekijöiltä toivomme jonkinlaista tietoa ja osaamista hakemaansa tehtävään niin mikään alan ammattilainen ei missään tapauksessa tarvitse olla! Tärkeintä on, että löytyy intoa tehdä hakemaansa tehtävää ja myös halua oppia uutta. Apuja saa aina tiimien vastuuhenkilöiltä, ja pyrimme myös mahdollisuuksien mukaan järjestämään välillä työpajoja, joissa valmistetaan esimerkiksi pukuja ja lavasteita yhdessä.
Hakeminen ei vielä sido tässä kohtaa lopullisesti mihinkään, vaan voit rooli- tai tehtävätarjouksen saatuasi vielä miettiä asiaa ja tehdä sitten lopullisen päätöksen projektiin lähtemisestä. Lisää hakuohjeita sekä muun muassa tarkemmat kuvaukset tuotannon tehtävistä löydät aiemmasta blogipostauksesta.

Superlatauksen tuotantotiimiläisiä etäkokouksessa Discordin välityksellä käsikirjoitusvaiheessa.
Tässä postauksessa on käyty läpi vielä tarkemmin joitakin hakuun liittyviä infoja, mutta haluamme myös kannustaa epäröiviä hakijoita laittamaan rohkeasti hakemusta. Tätä varten muutama edellisessä Valitut lapset -näytelmässä tuotannossa tai näyttelijänä mukana vaikuttanut tiimiläisemme kertoi kokemuksiaan ensimmäisen projektin tekemisestä, sekä siitä, mikä heitä innosti lähtemään mukaan tällaisen produktion tekemiseen uudestaan.
Veikko
”Valituissa Lapsissa esitin Yamaton kumppania Gabumonia, ja lisäksi sanoitin ja lauloin digivoitumisbiisi Brave Heartin suomeksi muotoon ’Rohkea Sydän’. Superlatauksessa olen mukana vaikuttamassa musiikkitiimissä!
Tulin mukaan ensimmäiseen Digimon-näytelmään ujona, koulukiusattuna 15-vuotiaana, jolla ei oikeastaan ollut projektista tai itsestään mitään odotuksia. Ne pari vuotta kasvattivat minua tosi paljon ihmisenä ja esiintyjänä, sillä vaikeinta oli päästä siitä arasta kuoresta eroon. Mutta meidän ryhmä oli täynnä ihania ihmisiä, jotka saivat mut hiljalleen loistamaan täysin omana itsenäni, ja siitä jäin velkaa kiitoksen. ❤️ Näytelmä antoi myös kunnon aloituspotkun omille coniesiintymisilleni, olen käynyt mm. cosplayesityskilpailussa ja laulanut yhdessä HotAnimeBoyzin kanssa.
Hinku tehdä uutta projektia ja jatkaa Valittujen lasten tarinaa tuli viime vuosien hiljaiselon takia ja kun aiempi proju, Undertale-musikaali jouduttiin keskeyttämään. Superlatauksessa haluan tavata uusia ihmisiä ja kokea taas yhteisöllisyyttä: hölmöillään vähän yhdessä ja lopulta saatetaan uusi spektaakkeli lavalle!
Hakekaa rohkeasti mukaan! Epäröiminen on luonnollista (itsekin koin sitä hakiessani), mutta tämä voi olla tosi antoisa ja hieno kokemus juuri sinulle, jos annat itsellesi tilaisuuden koittaa! ✨”

Veikko Gabumonina. Kuva Oliver Tompuri.
Milla
”Valituissa lapsissa olin vähän sellainen jokapaikan höylä. Taltioin harjoituksia, valokuvasin ihan yleiskuvaa ja photoshootteja, olin mukana muuten markkinointitiimissä, ja isoimpana juttuna olin mukana tekniikkatiimissä. Minun vastuullani oli ajaa äänet esityskaudella.
Superlatauksessa tulin alun perin mukaan viestintään ja markkinointiin, mutta jouduin omien kiireiden vuoksi jättäytymään pienemmälle tekemiselle. Tällä hetkellä koitan parhaani mukaan siirtää oppimaani ja tähän mennessä olen esimerkiksi auttanut toiminta- ja markkinointisuunnitelman tekemisessä ja koostamisessa. Autan tarvittaessa markkinointijutuissa, ja kun aika on, aion olla apuna ainakin valokuvauspuolella!
Ensimmäinen Valitut lapset -projekti oli mahtava, kokemuksentäytteinen ja todella opettavainen! Kun tällaista isoa projektia tekee niin on mahdotonta varautua kaikkeen, ja matkan varrella tulikin opittua sitä sun tätä aina syömisen ja levon tärkeydestä mikrofonien oikkuiluun ja äkillisiin sairastumisiin varautumisesta… Varmasti antoisinta projektissa oli nähdä se kehityskaari! Me lähdettiin ihan nollasta, harjoiteltiin Mikkelin perämetsien pienessä, kaikuvassa liikuntahallissa, ja päädyttiin lopulta isoille lavoille pukuineen kaikkineen esiintymään. Saatiin aikaan jotain aivan uskomatonta, josta saa olla ylpeä! Mulla menee vieläkin kylmät väreet kun ajattelen näytelmän isoimpia kohtauksia.
Projektista jäi valtava kasa ihania muistoja ja uskomattomia kokemuksia, joita ei missään muualla olisi saanut! Sain matkan varrella ihan oikeaa kokemusta projektityöskentelystä, ja mitättömältä tuntuvat ahaa-elämykset – kuten että kannattaa ottaa taukoa, jos tuntuu, että kuvien editoinnista ei tule mitään… – ovat päässeet projektin jälkeen käyttöön. Tutustuin myös kasaan upeita ihmisiä, ja se yhteisen kädenjäljen näkeminen lavalla vuosien ja kuukausien ponnistelujen jälkeen oli kyllä aivan huikeaa. Kyllä sitä voi ihminen olla ylpeä tällaisesta ihmisjoukosta!
Itselle tärkein oppi oli kyllä se oman jaksamisen tärkeys. Kun tekee sitä, mitä rakastaa niin sille antaa herkästi ihan kaikkensa ja vähän enemmänkin, ja seurauksena onkin sitten melkoinen uuvahdus. Kokemuksesta siis vinkkinä kaikille, että tarkkailkaa sitä jaksamista ja muistakaa levätä ❤️
Mukaan tähän uuteen produktioon sai lähtemään projektin- ja kokemustennälkä! Olihan tuo ensimmäinen aivan huikea projekti, ja nyt kun se yksi iso on takana, on olo, että haluaa päästä hyödyntämään sitä valtavaa määrää oppia, mitä on kertynyt. Ja lisäksi se tiimihenki! Meillä oli tekniikkatiimissä mahtava synergia, ja niin pitikin, jotta valot ja äänet toimivat synkassa. Oltiin Jannen kanssa tehokas lavatekniikkatiimi, eikä tarvinnut kun sivusilmällä vilkaista että jes, nyt se nyökkäsi, ollaan valmiita joten let’s go!”

Milla ja Janne tekniikkapöydän takana viimeisten esitysten läpimenossa. Kuva Tekla Kokkonen.
Kati
”Ensimmäisessä Valitut lapset -näytelmässä toimin tuotannossa mm. tekniikkavastaavana, äänisuunnittelijana sekä markkinoinnissa, ja lisäksi lavatiimissä näyttelin Takerun roolin. Nyt Superlatauksessa olen yksi projektia järjestävän tuottajaporukan jäsenistä toimien koko produktion pääkoordinaattorina ja sitä kautta vaikutan enemmän tai vähemmän vähän jokaisella osa-alueella.
Valitut lapset oli samaan aikaan todella paljon ottanut ja antanut projekti. Se antoi sellaisia kokemuksia, joita en olisi saanut missään muualla, ja toi elämään ihmisiä, joita en varmaan olisi muuten tavannut. Antoisinta projektin tekemisessä olivat tuotantopuolen tehtävät, joita pääsin tekemään. Sain lisää kokemusta ja oppia niistä asioista, joita lähdin produktioon alunperin tekemään ja lisäksi paljon ekstraa siihen päälle. Yllätyksenä napsahtanut vastaavapesti esimerkiksi opetti projektinhallinta- ja tiiminvetämistaitoja. Vaikka vastuu aiheutti välillä ylimääräistä stressiä ja pelkoa niin tehtävien hoitaminen kuitenkin opetti paljon ja antoi itsevarmuutta omiin kykyihin.
Haastavimpana asiana projektissa koin näytelmäroolini tekemisen. En ole vielä tänä päivänäkään aivan varma mistä sain päähänpiston hakea projektissa mukaan myös näyttelijäksi ilman minkäänlaista näyttelemiskokemusta, eikä myöskään päätös rooliin lähtemisestä syntynyt mitenkään helposti. Taustojeni takia kipuilin paljon Takerun roolia tehdessä ja luovuttaminen kävi monta kertaa mielessä. Vaikeinta roolin tekemisessä ei lopulta ollut niinkään hahmo itse, vaan se, etten oikein osannut puhua ongelmistani roolin kanssa, koska olin oppinut aina pitämään kaiken sisälläni. Kuitenkin projektin edetessä minäkin aloin pikku hiljaa tulla ulos kuorestani, ja olen kiitollinen että jaksoin vaikeuksista huolimatta kulkea matkani Takerun kanssa loppuun asti, sillä mikään muu kokemus ei ole opettanut minulle itsestäni niin paljon. Paljon on vielä kehittymistä ihmisenä, mutta en olisi ikinä lähtenyt tekemään sitä työtä ja itsetutkiskelua jollen olisi joutunut kohtaamaan itseäni roolihahmoni kautta sekä uskaltanut alkaa taas päästää ihmisiä lähelle turvalliseksi koetun yhteisön kautta. Sulkeutuneelle ihmiselle, jota elämä ei ollut siunannut kestävillä ystävyyssuhteilla Valitut lapset antoi paitsi uusia ystäviä niin tarjosi myös sen kipeästi kaivatun kokemuksen yhteisöllisyydestä ja siitä miltä tuntuu kuulua johonkin. Kokemuksien lisäksi projekti toi elämään joukon ihmisiä, joista osaan on vielä projektin päättymisen jälkeenkin säilynyt tiivis yhteydenpito sekä läheisimmät ystävät mitä elämän varrella on vastaan tullut.
Juuri omat kokemukseni edellisessä projektissa innottivat lähtemään tällaisen tekoon uudestaan. Toivon että Superlataus voisi myös tarjota tekijöilleen turvallisen ja hyväksyvän yhteisön, johon kaikki voisivat tuntea kuuluvansa juuri sellaisina kuin ovat ja kokea itsensä tärkeäksi osaksi yhteisen päämäärän saavuttamisessa. Toivon, että yksinäiset ihmiset löytäisivät sen kautta ystäviä sekä paikan johon kuulua. Haluan myös että projekti antaisi tekijöilleen mahtavaa yhteisen tekemisen meininkiä, onnistumisen ja itsensä ylittämisen elämyksiä sekä unohtumattomia kokemuksia yhteisen tavoitteen viemisessä maaliin, sen huikean fiiliksen mitä voi saavuttaa vain tekemällä yhdessä jotain suurta mihin kukaan ei pysty yksinään.
Kaiken sen lisäksi mitä projekti voi antaa tekijöilleen toivon että samalla se myös lopputuotoksellaan tarjoaa katsojilleen upean elämyksen ja unohtumattoman matkan Digimonien maailmaan. ❤️ Halua lähteä tekemään tällaista projektia uudestaan lisäsi myös yhden tehdyn projektin tuoma varmuus sekä kaikki se edellisestä näytelmästä saatu oppi ja kokemus, jota halusi päästä hyödyntämään. Haluan haastaa paitsi itseäni lisää myös projektia kokonaisuutena, joten lähdetään yhdessä rohkeasti rikkomaan perinteisen harrastajateatterin rajoja ja selvitetään mitä voidaan saada aikaan kun lähdetään rohkeasti kokeilemaan ja tekemään!
Kannustan sekä kokeneita että kokemattomia rohkeasti hakemaan projektiin mukaan! Epäröinti ja epävarmuus on luonnollista, varsinkin asioissa joissa haastaa itseään ja joutuu menemään pois omalta mukavuusalueeltaan. Mutta sellaiset kokemukset myös palkitsevat ja kasvattavat kaikista eniten. Pelkkää iloa, hauskaa ja ruusuilla tanssimista tämän projektin tekeminen ei varmasti tule olemaan, mutta kaikista peloista ja vastoinkäymisistä tullaan varmasti selviämään yhdessä. Sen sijaan, että nyt miettisi onko juuri itsestä tällaiseen, kannattaa ennemmin miettiä jääkö sitten katumaan, jos ei edes yritä tehdä sitä mitä sydän oikeasti haluaa. Ja eihän sitä etukäteen voi tietää vaikka tästä tulisi elämäsi suurin seikkailu! 🧡”

Takeru ja Patamon Nekoconin esityksessä 2019. Kuva Mira Ojamo.
Toivottavasti tiimiläistemme rehelliset ja kannustavat sanat rohkaisivat monia teistä päätöksen teossa. Alta löytyy vielä edellisen projektin päätösvideo, jonka taustalla kuullaan Veikon mainitsema Rohkea sydän -kappale. Videolla on nähtävissä materiaalia koko projektin matkan varrelta, joten se on myös mainio katsaus ja fiilistely siihen mitä tällaisen produktion tekeminen on!
Jos on vielä jotain kysyttävää niin ota rohkeasti yhteyttä meihin, tyhmiä kysymyksiä ei ole! Ei siis muuta kuin näppikset sauhuamaan ja tsemppiä hakemusten tekoon, jäämme innolla odottamaan niitä! ❤️