Ensi kertaa ikuisuuteen — eli Tampere Kuplii ja coniinpaluu!

Viime viikolla elettiin jännittäviä hetkiä, kun ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen maailmantilanne salli taas ison conitapahtuman järjestämisen, ja niinpä Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalit pidettiin pitkästä aikaa livetapahtumana Tampere-talossa maaliskuun viimeisenä viikonloppuna. Saimme produktiollemme yhdistyspöydän tapahtuman pienlehtimarssilta, ja kyseessä oli Superlatauksen ensimmäinen edustuspöytäilykeikka. Jännitys tuntui jo viikkoja ennen conia kun seurasi päivityksiä pandemiatilanteesta ja mietti päästäänkö tätäkään tapahtumaa lopulta järjestämään. Maaliskuussa festarin toteutuminen livetapahtumana kuitenkin näytti jo hyvin varmalta, ja pian sitten koittikin jo coniviikko. 

Lauantaina suuntasimme jo aamuvarhaisella conipaikalle somevastaavamme Jennan sekä puvustustiimiläisemme Allun kanssa, kun menimme kasaamaan pöytiä. Edustuspöytämme lisäksi Allulla oli pienlehtimarssilla taidekujapöytä. Onneksi olimme saaneet vierekkäiset pöydät, mikä helpotti toimintaamme paitsi kasauksessa myös pöytäilyn hoitamisessa.

Banderollimme pystytys tuotti hieman ongelmia, sillä se olikin isompi kuin olimme olettaneet ja liian korkea mahtuakseen fiksusti pöydän eteen. Saimme kuitenkin gaffateipin avulla sen viritettyä kiinni pöytään ja pöydän valmiiksi juuri ennen conin aukeamista. Osa tiimiläisistämme oli tulossa tapahtumaan vasta vähän ennen puolta päivää, ja koska saimme muun muassa flyerit vasta niihin aikoihin pöydälle olimme sopineet aloittavamme pöytäilyn vasta kello 12. 

Kävimme siis tässä välissä vaihtamassa cossit yllemme, ja se muutos mikä conipaikassa tapahtui lähes tyhjästä kävijöiden täyttämään Tampere-taloon sinä aikana jonka vietimme pukuhuoneessa oli hämmentävä. Tapahtuman auettua paikalle oli ilmestynyt yhtäkkiä hirveä määrä ihmisiä. Väenpaljous tuntui samaan aikaan kotoisalta ja oudolta, koska kahden tapahtumattoman vuoden aikana ei ollut tottunut sellaiseen ihmismäärään.

Etukäteen jännitimme tulisiko pöydällä käymään ketään aiheesta kiinnostuneita vai kulkisivatko ihmiset vain kauhealla vauhdilla sen ohi vieressä oleville taidekujapöydille suunnatessaan. Mutta heti kun kahdeltatoista avasimme pöydän ja istuimme sen ääreen, siinä alkoikin yhtäkkiä käydä ihmisiä tasaisena virtana. Pöydällä kävi monia produktiostamme kiinnostuneita Digimon-faneja sekä ensimmäisen Valitut lapset -näytelmän nähneitä katsojia. Saimme paljon innostunutta ihmettelyä ja kannustavia kommentteja, että olemme lähteneet työstämään jatko-osaa. Moni tiesi projektimme ennestään, mutta osa kuuli näytelmästämme vasta pöydällä ensimmäistä kertaa. 

Lauantai oli selvästi vilkkaampi päivä paitsi pöydällä vierailleiden niin myös yleisesti conikävijöiden osalta. Välillä kakkoskerroksen puistolämpiö oli aivan täynnä ja seurasimme pöydän takaa kasvavia jonoja ensin cossi- ja sitten amv-kisaan. Vaikka sunnuntai oli rauhallisempi, myös silloin useampi kiinnostunut löysi tiensä pöytämme ääreen ja kävi kysymässä näytelmästä lisää. Pöydän ääressä syntyi kävijöiden kanssa monta mukavaa juttuhetkeä, joissa rönsyiltiin näytelmän lisäksi puhumaan Digimonista muutenkin sekä yleisesti siitä, kuinka ihanalta tuntui kun pääsi taas livenä käymään tapahtumissa. 

Viikonlopulta jäi mieleen monta mukavaa kohtaamista, ja vaikka ihmisten hymyjä ei maskien takaa nähnytkään niin monen silmät säteilivät sitäkin kirkkaammin intoa. Oli ihanaa miten monet kävivät tsemppaamassa tiimiämme ja kertoivat innostuneesti jo odottavansa tulevaa näytelmää, vaikka esityskauteemme onkin vielä pari vuotta aikaa! Tällaiset kommentit ja terveisvihkoomme jätetyt tsemppiviestit lämmittävät tiimiläistemme mieltä kovasti! ❤️

Viikonloppu tuntui hujahtavan ohi aivan silmänräpäyksessä. Samaan aikaan siinä oli jotain tosi tuttua ja ihanaa, mutta samaan aikaan olo oli myös jotenkin absurdi ja outo, ja tuollaisessa väenpaljoudessa oleminen tuntui kieltämättä myös ajoittain ahdistavalta.

Tuntui kuitenkin ihanalta palata takaisin coneihin ja niissä pyörivään yhteisöön. Ne ovat asioita, jota tässä on parin viimeisen vuoden aikana ehtinyt jo tulla enemmän kuin ikävä. Oli mahtavaa päästä taas seuraamaan ja tuntemaan coni-ilmapiiri: Yhteinen innostus fanittamiseen ja ihmisten ystävällisyys toisiaan kohtaan. Tuntemattomat ihmiset kehumassa toistensa cosseja ja intoilemassa yhdessä tykkäämistään fandomeista ja niiden hahmoista. Siinä on jotain tosi ainutlaatuista miten fiktiiviset tarinat ja hahmot tällä tavalla tuovat ihmisiä yhteen. Toiset saavat näiden kohtaamisten kautta uusia ystäviä jotka voivat hyvässä lykyssä säilyä läpi elämän. Jos yhteiskunta olisi coniskenen kaltainen yhteisö, maailma olisi paljon parempi paikka olla ja elää. Varsinkin tällaisessa maailmantilanteessa.

Valitettavasti tämä meidän conimaailmammekaan ei ole täydellinen paikka, vaan myös sillä on omat varjopuolensa. Oli tosi ikävää jälkikäteen lukea, miten eräät cossaajat olivat conin jälkeen joutuneet nettikiusaamisen ja vihapuheen kohteeksi cossaamiensa hahmojen takia. Erityisen ikävältä se tuntuu siksi, että cosplay- ja coniskenen löytäneet ihmiset ovat usein joutuneet kokemaan elämässään kiusaamista – kouluissa, muissa harrastuksissa tai jopa työpaikoilla. Fanittaminen, coneissa käyminen ja cosplay taitavat olla aika monelle se pakopaikka sekä arjesta että muusta elämästä. Joillekin se on varmasti myös se ainoa turvapaikka ja yhteisö, jossa voi vapaasti olla oma itsensä. On tosi kurjaa, jos rakkaassa harrastuksessa joutuu kokemaan minkäänlaista kiusaamista ja pahimmillaan se voi johtaa jopa harrastuksen lopettamiseen. 

Jos ei ole mitään kivaa sanottavaa toisen cossista, on parempi olla sanomatta mitään. Jokainen saa valita mitä mediaa kuluttaa ja mitä hahmoja haluaa cossata. Sellaista ei tarvitse katsoa, lukea tai pelata mistä ei pidä tai mikä on omalla epämukavuusalueella. Vaikka ei itse pitäisikään jostain tietystä fandomista, se ei ole keneltäkään pois, jos joku toinen pitää ja haluaa cossata sen hahmoja. Coniskenessä on tilaa meille kaikille ja kaikki ovat ansainneet hyvää kohtelua ja kivoja conikokemuksia. Maailmassa on muutenkin ihan tarpeeksi vihaa, toisten kaltoin kohtelua ja itsekeskeisiä ihmisiä. Jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, että coniskene ja cosplay-yhteisö pysyisivät kaikille mukavana paikkana käydä. Ilmapiirin tulisi olla turvallinen toteuttaa rakasta harrastustaan sillä tavalla kuin itse sen hyväksi kokee. Kaikki ovat erilaisia ja jokainen tykkää eri asioista, eri fandomeista ja eri hahmoista. Ehkä tämän takia toisilta välillä unohtuu se, mikä meitä kaikkia yhdistää: Me ollaan lopulta kaikki vain nörttejä puvuissa. Eivätkä kaikki coneissa kävijät ole edes hurahtaneet cossaamiseen ja sekin on täysin okei. Jokainen saa harrastaa just sillä omalla ja itselleen parhaiten sopivalla tavalla. ❤️

Jälkidraamasta huolimatta viikonloppu oli mukava ja ensimmäinen pöytäkeikkamme oikein onnistunut. Haluamme kiittää tapahtuman järjestäjiä, kaikkia pöydällämme vierailleita Digimon-faneja ja muita produktiostamme kiinnostuneita. Suuri kiitos myös pienelle pöytätiimillemme — Iitulle, Siinalle, Jennalle sekä Millalle — joka jaksoi väenpaljoudesta huolimatta istua iloisena edustustehtävissä koko viikonlopun. Seuraavan kerran Superlatauksen tavoittaa yhdistyspöydältä kesän Desuconissa. Nähdään siis siellä!

Aurinkoista kevättä toivottaen,

Kupliin edustusporukka sekä muu Superlataus-tiimi 🧡

Conifiilisten kirjurina toimi edustuspöytävastaava Kati